Voisin tehdä juttua vanhoista pelikoneista vaikka kuinka pitkään. Tällä kertaa käsiin osui Segan SC-3000-järjestelmä, joita löytyi peräti kaksi kappaletta. Järjestelmään löytyi itse konsoli, TV-modulaattori, kaksi Atari-standardin mukaista Joystickia, virtalähde ja muutama ohjelmamoduli.
SC-3000 ilmestyi 1983 ja oli SG-1000-mallin kehitelty versio. SG-1000 oli pelkästään pelikäyttöön, eikä siinä ollut näppäimistöä ollenkaan. Myöhemmin ilmestyi SC-3000H, jossa oli huomattavasti parempi näppäimistö ja enemmän muistia. Lisäksi ilmestyi SF-7000-lisämoduli, jolla saatiin korppuasema ja sarja- sekä rinnakkaisportit käyttöön.
Laitteisto toimi ja sehän piti testata. Näppäimistö on kumimainen ja sen huomaa heti käytössä. Joystickit ovat myös hyvin lelumaisia, niiden akseleita ei ole laakeroitu mitenkään joten muovi hankaa muovia vasten ja tuntuma häviää. Onneksi Atari-standardi mahdollistaa esim. TAC-2:sen liittämisen. Ohjelmat ja pelit toimitetaan Nintendomaiseen tapaan moduleilla, mutta myös kasettiasemalle löytyy liitännät. Laitteen takaa löytyy myös muita kryptisiä liitäntöjä, ilmeisesti mm. puhesyntetisaattorille ja valokynälle. TV-Modulaattori huolehtii signaalin muuntamisesta UHF-alueelle jolloin kuva saadaan TV:stä ulos.
Toimivuus testattaessa oli hieman kyseenalaista, BASIC-moduli hirtti kiinni pari kertaa kun yritin koodailla pieniä testiohjelmia. Golfpeli ja eräänlainen rallipeli toimivat kyllä jokseenkin hyvin, pelituntuma ei ollut mikään mahtava varsinkaan omilla Joystickeilla, puhumattakaan kumisesta näppäimistöstä. Grafiikka on aikaisekseen perustasoa, samoin äänet.
Wikipedia kertoo laitteen varustelun aika vaatimattomaksi. Prosessori pyörii noin 3.6Mhz vauhdilla, RAMia löytyy 16kB (Grafiikalle tosin omat 128kB). Äänipuolen hoitaa Texas Instrumentsin piiri, joka pystyy tuottamaan neljästä kanavasta monoääntä. Saman firman näytönohjain pystyy 256×192 tarkkuuteen ja 16 väriin, laitteistospriteja voi olla käytössä jopa 32 kappaletta.
SC-3000 ei ollut ilmeisesti kovin suosittu, mikä ei ole ihme surkean näppäimistön ja muovisten peliohjainten takia. Siitä kuitenkin kehiteltiin edelleen yksi Segan onnistuneimmista tuotoksista, joka kulkee nimellä Sega Master System.
Segan huonon markkinoinnin johdosta laite ei maailmanlaajuisesti ottanut tulta alleen. Esimerkiksi Saksan maahantuontia ei saatu järjestettyä, vaikka lokalisoituja protoja olikin tekeillä. Ranskaan kone saatiin lokalisoitua ja siellä on jonkin verran harrastajia.
Japanilaiset yhtiöt on tavanneet pitää Euroopan markkinoinnin koealueena Austaliaa ja Uutta-Seelantia. Myös tätä konetta myytiin ensin siellä kokeeksi ja suht. hyvällä menestyksellä ja innokkaimmat harrastajat ovat sieltä päin. Meille harrastajille on nyt oma, hyvä sivu: http://www.sc-3000.com/
Hieman yllättäen Suomen maahantuoja oli tarmokas ja kone saatiin hyvään levitykseen kodinkoneliikkeiden (Expert yms.) kautta. Myös aikalaisarviot esim. Tekniikan Maailmassa olivat erittäin suopeita. Sega SC olikin eräs aikansa parhaita kotitietokoneita helpon ohjelmoitavuutensa ja hyvien piiriensä ansiosta, jotka se osittain jakoi Colecovisionin ja MSX-standardin kanssa. Sega olikin pre-MSX kone hieman samaan tapaan, kuin SVI-328.
Segasta tuli parannettu malli SC-3000H, jossa on kunnollinen, lähes Commdore 64 vastaava näppämistö. Tällä on ilo ohjelmoida esim. pelejä.
Alkuun Suomesta ei saanut ohjelmia, joten ne piti kirjoittaa itse. Pian puute korjattiin mm. MikroBitin ohjelmalistauksilla.
Tämä oli paras kone nuorille, jotka halusivat tehdä koneella muutakin, kun pelata (meitäkin oli). Paras siis nimenomaan tietokoneena. Hinta-laatusuhde oli lyömätön sen ajan Suomen markkinoilla. Yrittäjiä toki oli ja sitä laitteiden kirjoa edelleen kaipaa. Oli se hullua aikaa.
Aikalaisarviot sikseen. Blogin tapaiset jälkijättöiset arvostelut ovat surullista luettavaa. Hengessä mukana, vaikkei mistään mitään ymmärräkään :)